Perinteisen infrastruktuurin, eli tie-, raide-, meri- ja lentoyhteyksien osalta lasketaan hyvyyslukua kahden eri velan kautta. Toinen on korjaus- ja toinen investointivelka.
Ensimmäistä Suomessa on noin 2,5 miljardin euron edestä, kun jälkimmäisen arvioidaan olevan huimat 15 miljardia euroa. Selvää on, että kumpaakaan lukua ei pystytä pyöräyttämään nollaan ihan hetkessä, vaan se vaatii pitkäjänteistä tekemistä. Velalla on iso merkitys meidän yhteisen yrityksen, eli Suomi Oy:n toimintaan. Esimerkiksi rataverkoston korjausvelka aiheuttaa junien kulkuun viipeitä, kun tietyillä osuuksilla voi ajaa huomattavasti perustason nopeusrajoitusta alemmalla vauhdilla. Ja vastaavasti tieverkoston investointivelka esimerkiksi jumittaa liikennettä koko matkan Jyväskylästä Ouluun aiheuttaen mitattavia menetyksiä kansantaloudelle.
Kuten perinteisessä infrastruktuurissa, myös yritysten tietoteknisessä infrastruktuurissa voidaan ajatella olevan korjaus- ja investointivelkaa. Ja kumpikin näistä syntyy ja kumuloituu ajan myötä. En ole koskaan nähnyt laskelmaa, paljon velkaa tällä hetkellä on, mutta jos ajatellaan koko Suomen ICT-markkinan olevan vuonna 2021 noin 7,8 miljardia euroa, syntyy velkaakin todennäköisesti satoja miljoonia, ehkä jopa miljardeja vuosittain. Vai onko kukaan ICT-hommissa oleva henkilö koskaan kuullut yrityksestä, joilla ei ole tarvetta ”laittaa se ja tämä kuntoon” tai ”ostaa uusi X”, mutta rahat menevään kriittisemmällä prioriteetillä olevaan kohteeseen Y?
Ajan myötä kasvava korjausvelka vaarantaa koko yrityksen infrastruktuurin toiminnan. Yleensä se on se osa, johon ei niin suuresti jakseta kiinnittää huomiota. Ajetaan kriittisiä tietoliikennelaitteita ilman ylläpitosopimuksia, joilla saadaan uusi komponentti mahdollisissa vikatilanteissa. Jätetään ohjelmistojen tietoturva-aukot päivittämättä, koska ”Kuka nyt meidän yritykseen hyökkäisi?”. Ei viitsitä huolehtia laitetilojen siivouksesta, jolloin henkilöstöhallintoa pyörittävän palvelimen tuuletin hukkuu pölyyn. Tai pahimmassa tapauksessa – koko infrastruktuuri on täysin vanhentunutta ja se ei millään tavalla pysty edistämään yrityksen muutoin kunnianhimoisia pyrkimyksiä digitalisoinnin ja asiakaskokeman kehittämisen näkökulmasta.
Korjausvelka on yritysjohdon näkökulmasta hankalaa, koska se ei synnytä mitään uutta. Tämän vuoksi kiinnostus korjata huonosti toimivia kokonaisuuksia lähentelee nollaa. Olisi hienoa, että jokaisesta kulutetusta eurosta vastuullinen voisi syvällä rinta-äänellä sanoa että ”Tämä nostaa meidän kyvykkyyttä tarjota X tulevalla kvartaalilla”. Se ei vaan ole mahdollista ja siihen pitää tottua. Tästä huolimatta korjausvelkaa on pakko maksaa takaisin aika-ajoin esimerkiksi vanhentuneiden laitteiden/ohjelmistojen päivityksellä tai vaikkapa järjestämällä konfiguraatioiden siivouspäivä.
Uutta investointivelkaa syntyy aina, kun tietohallintojohtaja tai vastaava käväisee maailmalla konferenssissa. Kenelläkään valmistajalla, standardointiorganisaatiolla, konferenssijärjestäjällä tai muuten vaan myyjällä ei ole ikinä ollut kalvoa, jossa sanottaisiin ”Maailma on pysähtynyt”. Päin vastoin. Vuosittain maailma juoksee koko ajan kiihtyvällä tahdilla eteenpäin – ihme että vielä pystyssä pysytään. Ja sama koskee myös teknologista kehitystä. Mahtavaa dokumentointityötä investointivelan mahdollisista kohteista tekee Gartner julkaisemalla säännöllisin väliajoin erilaisia hypekäyriä, jotka esittelevät kullakin ajan hetkellä yleiseen keskusteluun nousevia aihealueita.
Investointivelalla on vahva sidonnaisuus yrityksen liiketoimintaan. Ja nykyisin, kun kaikki liiketoiminta liittyy tavalla tai toisella tietotekniikkaan, tämä sidos on vielä aiempaa pitävämpi. Tämän vuoksi ICT-johdolla pitäisi olla suhteellisen helppo tehtävä kuunnella liiketoimintajohtoa ja tehdä uusia investointeja heidän tarpeiden ja rahojen myötä. Ongelmana on vain se, että tarpeet eivät konvergoidu riittävästi vaan yksi haluaa yhtä ja toinen toista. Ja koska rahaa on kuitenkin vain rajallinen määrä käytettävissä, joudutaan tekemään priorisointia joka ei välttämättä pienennä, vaan päin vastoin suurentaa investointivelan määrää. Otetaan esimerkiksi vaikka muodikas pilveen siirtyminen. Pilvipalveluiden käyttöönotto sovelluskehittäjän näkökulmasta on helppoa, mutta yhtä helposti unohtuu, että pilveen tarvitaan kaikenlaista muutakin, esimerkiksi tietoturvaa, verkkoja, analyysityökaluja, hallintatyökaluja ja todennusjärjestelmiä.
Korjaus- ja investointivelan mielenkiintoisia olomuotoja ovat myös niiden suhde yrityksen pääoma- ja operatiivisiin menoihin. Yrityksen finanssijärjestelmä, eli talouden päällä istuvat kontrollerit saattavat olla hyvin mustasukkaisia jommastakummasta menoerästä, mutta samaan aikaan suhtautua joviaalisti toiseen. ICT-infrastruktuurin näkökulmasta tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että vaihtokuntoisia laitteita tai järjestelmiä koitetaan tekohengittää ja paikkailla runsaan työvoiman käyttämisen myötä. Eli tuhlataan operatiivista rahaa. Pienellä korjausvelan paikkaamisella saataisiin uusi järjestelmä, mutta se saattaa sopia pääomamenojen leikkaustarvetta vastaan. Myös nämä trendit on hyvä tunnistaa ICT-johdon puolella.
Kuten yksityiselämässä, myös yrityksien ICT-infrastruktuurin osalta on tärkeää, että velan määrä pysyy hallittavana. Jos korjausvelka alkaa kasvamaan, voi tätä ajatella kuin pikavippinä. Hetken lämmittää, mutta lopputulos on kuin kaataisi vettä päälle pakkasella. Vastaavasti investointivelkaa voi kasvattaa ainoastaan tiettyyn pisteeseen asti, ennen kuin se uusi auto tai asunto on hankittava. Loppupelissä on kuitenkin muistettava Georg Malmsténin Nikkelimarkka -laulun sanat; ”Ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu”.
Lue lisää verkon infrastuktuurin uusimisesta ja toimivasta tietoliikenteestä
Katso Toimiva tietoliikenne on yrityksen elinehto -webinaarin tallenne
Kaikki artikkelitKirjoittanut
