Tiedosta tilannetietoiseksi

Lukuaika 3 min

Teksti: Mikko Pitkänen

Kirjoitan tässä kokemuksista, joita minulle on vuosien aikana kertynyt eri toimialoilta ja hankkeista. Kirjoitan abstraktista asiasta eli aineettomasta tiedosta, jota meillä kaikilla on käytössä jatkuvasti kasvava määrä. Ennen kaikkea avaan sitä, miten arvokasta varastoihin kerätty tieto on, kun se otetaan aktiivisesti käyttöön ja muokataan tilannekuviksi yhteisesti ymmärrettävään muotoon.

Tietovarastoissa pölyttyvä tieto on äärimmäisen arvokasta, kun sen ottaa hyötykäyttöön

Yrityksillä ja julkishallinnon toimijoilla on hallussaan mieletön määrä tietoa. Tietoa on kerätty vuosikymmeniä erilaisiin tietovarastoihin, joissa se on edelleen joko aktiivisesti käytössä tai hautautuneena passiivisten bittien avaruuteen. Lisäksi tietoa syntyy nykyisin jatkuvasti käsittämättömän paljon, ja osa tästä tiedosta haluttaisiin joko hyödyntää välittömästi tai varastoida tietovarastoihin mahdollista myöhempää käyttöä varten. Tietovarastot ovat itseasiassa näkymättömän maailman hamstraajaihmisen unelmaympäristö – aina voi kerätä enemmän ja nurkat voi täyttää tiedolla lattiasta kattoon miettimättä, järjestäänkö tietoa tai käytetäänkö sitä ikinä mihinkään. Ikäväkseni joudun omalla kokemuksellani sanomaan, että turhaa tiedon hamstraamista löytyy paljon ja tietoa on paljon tallessa jossain tietovarastojen uumenissa pölyttymässä.

Puolustan näitä tiedon hamstraajaihmisiä, koska he ovat visionäärejä aloitettuaan  tiedon keräämisen ajoissa. Heillä on usein käytössä pitkältä ajalta kerättyä tietoa. Sitä on selkeästi tietomäärällisesti vähemmän, mitä kauemmas historiassa mennään, mutta pienikin tieto vuosikymmenen tai vuosikymmenien takaa voi olla äärimmäisen arvokasta nykyisin. Parhaimmillaan tiedosta on tullut aineettoman maailman aarre, joka pitää vain kyetä realisoimaan takaisin tähän aineelliseen maailmaamme ja arkeemme tuottoa tuomaan.

Tilannekuva kokoaa tiedon yleisesti ymmärrettävään muotoon

Tilannekuva on äärimmäisen tärkeä osa tiedon hahmottamista ja esittämistä – osaamiseni ja kokemukseni mukaan se on näkymä tietoon. Tämä näkymä täytyy nimenomaisesti sovittaa käyttäjän tarpeisiin, pystyä kuvaamaan visuaalisesti havainnollistavasti ja ymmärrettävästi.

Olen ehdottomasti sen kannalla, että kaikki tilannekuvassa esitettävä pitää olla hyvin määriteltyä ja mielellään standardoitua niiltä osin kuin on löydettävissä yleiset määritykset. Esimerkiksi sääilmiöiden visualisointiin on de facto -symboliikka, jonka meistä jokainen ymmärtää. Toinen esimerkki voisi olla teollisuusprosessi ja sen kuvaaminen kaaviosymbolien avulla. Kolmantena esimerkkinä voisi toimia viranomaisjärjestelmien kansainväliset standardit ja kuvaustavat, joiden avulla esim. peruskoulutuksen saanut henkilö pystyy ymmärtämään toisen maan tilannekuvaa.

Tilannekuvassa esitetään usein tietoa ja eri tietojen välisiä suhteita. Ohjelmistojen ja palvelimien kyvykkyydet kasvavat jatkuvasti, ja tieto on mahdollista analysoida tehokkaasti. Se tietomäärä, mikä viisi vuotta sitten vaikutti isolta, on tällä hetkellä pieni. Kun käyttävissä on tietoa pidemmältä ajalta ja kasvanut kyky analysoida tietomassaa, on löydettävissä uusia suhteita tietojen välille.

Yksi esimerkki voisi olla tärisevä laitos tai alus, josta on kerätty vuosia tietoa, jonka tarkkuus on kasvanut vuosien kuluessa. Tästä kerätystä tiedosta on ilman huoltotoimenpiteitä analysoitavissa laitoksen tai aluksen tilamuutokset eli esimerkiksi, onko värähtely vuosien aikana muuttunut. Tästä voidaan edelleen päätellä toisen mahdollisesti huolletun tai vikaantuneen vastaavan laitoksen tai aluksen perusteella, mikä kyseisen kohteen tila on juuri tällä hetkellä.

Tämän kaltaisesta tiedon analysoinnista on merkittävä hyöty, jos teollisuuslaitoksen käyttökatkokset voidaan välttää tai huoltotoimenpiteet kohdistetaan entistä tarkoituksenmukaisemmin ja oikea-aikaisemmin. Tämä analysoitu tieto on myös esitettävissä tilannekuvassa, johon koostetaan yhden laitoksen tai aluksen asemesta esimerkiksi koko konsernin tilanne. Lisäksi tilannekuvaan voidaan tuoda tietona huoltokyvykkyys tai varastosaldot. Niitä edelleen hyödyntäen ja analysoiden tilannekuvaan voidaan rakentaa ennustemallit ja skenaariot siitä, milloin ja missä huoltotoimenpiteet kannattaa toteuttaa.

Tilannetietoisuus syntyy, kun tieto otetaan tilannekuvissa aktiiviseen käyttöön

Tilannekuvat ovat selkeä kokonaisuus ja näiden ääressä olen itsekin tehnyt monenlaisia toteutuksia ja ratkaisuja. Ne kaikki ovat olleet hienoja ja jokaisen niistä kanssa on kyetty ottamaan harppaus eteenpäin, kun on ymmärretty paremmin tietoa ja pystytty sitä visualisoimaan.

Tilannetietoisuus (situation awareness), joka on jo vaikeampi käsite. Sen ymmärtämiseen eivät riitä pelkät insinöörin opinnot, koska käsite menee suuresti ihmisen käyttäytymisen ja oppimisen puolelle. Jotta asia ei lisäksi olisi liian helppo, puhutaan useista ihmisistä ja heidän välilleen syntyvästä yhteisestä näkemyksestä tietoon. Tätä kutsutaan tilannetietoisuudeksi.

Hyvä esimerkki ihmisten yhteisestä tilannetietoisuudesta on radiossa kerrottu säätilannekuva. Siinä sanallisesti kerrotaan, miten säärintamat etenevät ja miten sää kehittyy seuraavan vuorokauden aikana. Kahdelle täysin toisistaan erillään olevalle ihmiselle muodostuu samanlainen tietoisuus sään kehittymisestä. Yhteistä näkemystä voidaan edelleen jalostaa esimerkiksi reaaliaikaisella sääsovelluksella, jolla sadealueet on animoitu kartan päälle. Tällöin kaksi ihmistä katsoo toisistaan tietämättä saman tiedon ja tilannekuvan. Kun nämä kaksi ihmistä myöhemmin keskustelevat ja kohtaavat, heillä on sään kehittymisestä sama tai lähes sama tilannetietoisuus.

Tilannetietoisuuden merkitys kasvaa organisaatioiden johtamisessa. Osa ihmisistä puhuu itseohjautuvuudesta, joka kuvaa tekemistä. Ennen tekemistä olisi syytä olla yhteinen tilannetietoisuus. Aiemmin tietovarastoihin kerätty tieto on otettu aktiiviseen käyttöön ja tuottamaan lisäarvoa. Tieto on muotoiltu, analysoitu ja esitetty ymmärrettäviksi tilannekuviksi (huomaa monikko), joiden perusteella koko organisaatiolla on yhteinen tilannetietoisuus ja mahdollisuus toimia yhteisen päämäärän eteen.  Tarvittaessa toiminta tapahtuu hyvinkin nopeasti.

Samalla nähdään myös heti tiedon muuttumisen ja tilannekuvien kautta oman toiminnan vaikutukset. Hyvin usein ajatellaan, että se, joka pystyy minimoimaan edellä mainitun syklin kierron, menestyy parhaiten kilpailussa ja kulloisessakin tilanteessa. Tämä on todistettu myös tutkimuksissa. Minusta tämä on hyvin loogista ja yksinkertaista, jopa mahdollista, saada reaalimaailmassa erittäin hyvin toimivaksi. Tästä on lukuisia hyviä esimerkkejä.

Näistä esimerkeistä ja toteutuksista kerron mielellään lisää ja olen valmis pitämään lyhyen tai pidemmän puheenvuoron aiheen tiimoilta, jos kiinnostaa. En halua puhua tekniikasta ja teknologiasta, vaan haluan keskustella tiedosta, tilannekuvista ja tilannetietoisuudesta. Uskallan luvata, että edessä on erittäin mielenkiintoisia keskusteluja ja oivalluksia toimialasta ja soveltamiskohteesta riippumatta.

Kirjoittaja Mikko Pitkänen on Elisan Aluemyynnin johtaja.