Johtajalla ei ole kavereita ja muita myyttejä

Johtajuuden myyttejä käsittelevässä blogikirjoitusten sarjassa pohdin, miksi johtajuus ei kiinnosta nuoria naisia ja voisiko tämä johtua johtamiseen liittyvistä myyteistä. 

Ajatus johtajuuden myyttejä käsittelevästä blogikirjoitusten sarjasta heräsi illallispöydässä. Muutaman viinilasillisen jälkeen päädyimme seurueessamme pohtimaan, millaisia myyttejä eri ammattikunnista liikkuu. Lentoemännät päätyvät naimisiin lentäjien kanssa, poliisien suurinta herkkua ovat donitsit, toimittajat metsästävät vapaallakin skuuppia ja niin edespäin. Keskustelussa sivuttiin myös johtajuutta ja useampikin nyökytteli, kun eräs pöytäseurueessa ihmetteli, kuka haluaa johtajaksi, kun samalla menettää kaverit työpaikalla.

Kommentti herätti kiinnostukseni: millaisia muita myyttejä johtajuudesta liikkuu? Ja tosiaan, miksi kukaan haluaa johtajaksi, jos tiedossa on yksinäinen ja tuulinen paikka, jossa lohtua tuo vain bemari ja iso palkkakuitti?

T-Median vuonna 2012 teettämän tutkimuksen mukaan 40 % nuorista miehistä ei ole kiinnostunut ylimmän johdon tehtävistä. Nuorten naisten kohdalla luku on 54 %. Mietin, voisivatko johtajuuden myytit olla osasyy siihen, että toimitusjohtajan pesti ei kiinnosta nuoria naisia?

 

Kevään aikana keräsin erilaisia johtajuuden myyttejä ja päätin selvittää, mitä johtajat niistä ajattelevat. Johtajan työstä kun saa lukea korkeintaan Kauppalehti Optiosta, ja sielläkin vaikeita asioita sivutaan vain silloin, kun ne sattuvat liittymään johtajan juuri julkaisemaan kirjaan.

Mutta jos ei tiedä johtajan ammatista mitään, uskaltaako ottaa askeleen eteenpäin, kun mahdollisuutta tarjotaan? Minä en ainakaan uskaltaisi. Siksi päätin selvittää asian hyvissä ajoissa etukäteen ja haastattelin kokeneita johtajia eri yrityksistä ja yhteisöistä. Haastatellut antoivat luvan julkaista kommenttinsa nimettöminä. Aloitetaan niistä työkavereista.

 

Myytti 1: Johtajalla ei ole töissä kavereita, ja isojen päätösten kanssa johtaja on yksin

”Itselläni on paljonkin kavereita. Uskoisin, että minuun suhtaudutaan kuin muihinkin työntekijöihin. Sain kutsun mm. pokeri-iltaan ja aion sinne mennä. Päätökset, varsinkin isommat, tehdään usein johtoryhmissä yhdessä. Useimmilla johtajilla on myös esimies, joten tukea päätöksentekoon saa aina.”

Johtaja, 35 vuotta

”Johtajan täytyy kyetä erottamaan työasiat ja vapaa-ajan asiat, mutta se ei tarkoita sitä, että heillä ei olisi töissä kavereita. Johtajalla on kahdenlaisia työasioita. On niitä, joista henkilöstöravintolassa, käytävillä ja pikkujouluissa jutellaan työkavereiden kanssa. Niiden lisäksi johtajalla on asioita, joita ei lähtökohtaisesti jaeta. Henkilökohtaisesti elämäni ei ole muuttunut johtajatehtävän alkamisen jälkeen eli työkavereita ja kavereita on ihan kuten aiemminkin.”

Johtaja, 38 vuotta

”Johtajalla voi olla töissä läheisiä kollegoita, ja isojen päätösten kanssa voi sparrailla heidän tai esimiehen kanssa.”

Johtaja, 46 vuotta

”Etäinen johtaja ei saa organisaationsa luottamusta. Itsensä likoon laittamisen täytyy näkyä, ja se näkyy vain avoimen kommunikoinnin kautta. Kavereita vai ei? Oma linjani on aina ollut se, että kavereita saa ja pitää olla, henkilökohtainen ystävyys menee sitten jo aralle alueelle. Johtajan työssä on joskus tehtävä yksilötasolla vaikeita päätöksiä, ja jos se koskee ystävää, asioista tulee vaikeita. Johtajalla on myös oltava yrityksen sisäinen tai muihin kontakteihin perustuva verkostonsa, jossa voi haastaa ajatuksiaan, asiantuntijoita ja kollegoja. Johtaja ei ikinä voi tietää kaikkea tai osata kaikkea, ainakin isoja päätöksiä on viisasta sparrata jonkun kanssa.”

Johtaja, 52 vuotta

”Johtajan ei kuulu kaataa huoliaan alaistensa harteille. Siten työpaikalla kyllä on monella tavalla yksin. Tämän takia esimerkiksi työnohjaus tai mentori sekä johtajaverkostot ovat tärkeitä.”

Johtaja, 37 vuotta

”Haastaisin vähän takaisin, mitä kaveruus työelämässä tarkoittaa? On totta, että johtaja kantaa viime kädessä päätöksistä vastuun, ja päätöksistä riippuen niiden kanssa joutuu välillä olemaan yksin. Yksi johtajan tärkeimmistä tehtävistä on kuitenkin mahdollistaa porukoilleen mahdollisimman hyvät olosuhteet tehdä töitä ja saada heidät onnistumaan, tekemään parhaansa tavoitteiden eteen. Silloin se tarkoittaa päätösten suhteen myös sitä, että onnistuakseen ne on synnytettävä yhdessä ja on saatava tiimi sitoutumaan niiden taakse.”

Johtaja, 41 vuotta

”Olen eri mieltä. Tämän päivän johtajuus on yhdessä tekemistä, patriarkaalisen johtamisen aika on auttamattomasti ohi. Jos tekee ikäviä päätöksiä, vastuu on itsellä, mutta tukea tarvitaan. Sitä saa kollegoilta, tukitoiminnoilta ja verkostoista. Jos on ihan yksin, niin homma käy aika raskaaksi.”

Johtaja, 48 vuotta

 

Johtajien vastauksia lukiessa oloni oli helpottunut, sillä yksi parhaista ystävistäni työskentelee samassa yksikössä kanssani. Uralla eteneminen ei välttämättä siis tarkoita sitä, että ystävät kaikkoaisivat ympäriltä. Vastauksia lukiessa minulle myös valkeni, mitä johtajien salamyhkäiset verkostot ovat. Niillä taidetaan tarkoittaa muun muassa työkavereita.

Seuraavissa blogikirjoituksissa selvitetään, onko johtajilla vapaa-aikaa, palkkaavatko johtajat johtajiksi vain keski-ikäisiä miehiä ja pitääkö johtajan piilottaa tunteensa.