Digitalisaatio vaatii vahvan infran

”Digitalisaatioon terminä saa huonollakin luovuudella juntattua melkein mitä tahansa”(lähde 1.). Näin kirjoitti Tommi Keränen pienyritysten digitalisaatiosta blogissaan. Laajemmin sanan määrittelee Gartner, jonka mukaan (lähde 2.) ”Digitalisaatio on digitaalisten teknologioiden käyttämistä liiketoimintamallien muokkaamiseen ja näin uusien tulovirtojen ja lisäarvon synnyttämismahdollisuuksien luomista”.

Gartnerin määritelmässä huomio kiinnittyy kantasanaan digitaalinen. Perinteisesti tämä on määritelty tekniikkana, joka säilöö informaatiota kahden tilan yhdistelmänä; nollina ja ykkösinä. Ja koska nolla ja yksi ovat kaiken tietotekniikan perusta (kunnes kvanttitietokoneet muuttavat tämän), ajatus johtuu siihen, että digitalisaatio on kaikkea, mikä liittyy tietotekniikan hyödyntämiseen osana organisaation toimintaa. Käytännön tasolla tämä realisoituu erilaisiin ohjelmistoihin, joiden avulla asioita, olivatpa ne sisäistä tai asiakastekemistä, tehdään helpommin.

Melko usein digitalisaatioon liittyvät hankkeet toteutetaan liiketoiminnasta käsin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi ostetaan joku valmis sovellus Software-as-a-Service (SaaS) -palvelutarjoajalta tai palkataan joku maamme lukuisista hienoista ohjelmistotaloista tekemään kokonaan tai osittain räätälöity paketti. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa päätelaiteohjelmisto on trendikkäästi mobiili-optimoitu ja toteutettu HTML5-pohjaisena. Palvelinpäässä käytetään erilaisia tekniikoita, mutta eniten pinnalla olevia termejä ovat ”synnytetty pilveen”, ”palveliton (serverless)” tai ”konttipohjainen”.

Sekä päätelaitteen, että palvelinpään osalta liiketoiminnasta ohjattu kehitys ja toteutus voi kuitenkin aiheuttaa arvaamattomia ongelmia organisaation koko tietotekniikkainfrastruktuurin osalta riippuen siitä, mihin palvelinpää sijoitetaan. Vaihtoehtoisia paikkoja ovat;

• Siivouskomeron tornipalvelin vuodelta miekka ja kypärä
• Jaskan pöydällä oleva virtualisointipannu, jossa myös kehitysympäristö pyörii
• Organisaation oma konesali
• Palveluntarjoajan konesali
• Infrastructure(/Platform)-as-a-Service -pilvipalvelu

 

Jos lasketaan kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa pois epärealistisen epäluotettavana ja skaalautumattomana, meille jää kolme vaihtoehtoa, mistä valita. Perinteisesti koetaan, että palveluntarjoaja on hidas ja oma toiminta se vasta hidasta onkin. Tämän vuoksi moni liiketoimintapäättäjä projektipäällikön ystävällisellä ohjauksella päätyy pilvipalveluun. Tämän valinnat seuraukset riippuvat siitä, kuka sovellusta käyttää;

a) Jos käyttäjät ovat organisaation omia työntekijöitä, tulee jonkun(tm) huolehtia siitä, että organisaation verkosta on rakennettu riittävät, tietoturvalliset ja valvotut yhteydet kyseiseen pilveen.

b) Jos käyttäjät ovat asiakkaita tai potentiaalisia sellaisia, tulee jonkun(tm) huolehtia siitä, että pilvessä pyörivät palvelut sisältävät riittävästi tietoturvaa, jotta niiden kautta ei esimerkiksi päästä takaoven kautta organisaation omiin järjestelmiin.

Kummassakin tapauksessa tulee lisäksi huomata, että liiketoiminnan momentilta hoidettavat pilvipalvelumaksut eivät tyypillisesti näy missään koontitileillä, jolloin kokonaiskustannukset jäävät täysin hämärän peittoon. Normaali maksutapa kun on ”pomon Eurocard”.

Edellä oleva ei tarkoita, että haluan kategorisesti vastustaa pilvipalveluita. Päin vastoin. Olen täysin vakuuttunut siitä, että useimmille yrityksille hybridipilvi, missä osa asioista tehdään omaan konesaliin luotuun pilveen ja osa asioista julkisessa pilvessä, on paras vaihtoehto.

Ohjelmistojen lisäksi digitalisoijan tulee huomioida tietoliikenneinfrastruktuuriin kohdistuvat vaatimukset. Perinteisesti tätä osa-aluetta on käsitelty monessa organisaatiossa hyvin yliolkaisesti. Ostetaan halvinta mahdollista rautaa ja hyödynnetään niidenkin ominaisuuksista reilusti alle 10 prosenttia. Nykyaikainen digitalisoituva liiketoiminta ei kuitenkaan pysty pyörimään näiden tehdyssä verkossa, vaan sille asetetaan hyvinkin laajoja vaatimuksia, kuten;

• Verkon tulee pystyä tarjoamaan liiketoiminnalle nopeita muutoksia esimerkiksi toimipisteiden suhteen
• Verkon tulee tarjota mahdollisuus uusien järjestelmien pikaiseen käyttöönottoon
• Verkon tulee skaalautua niin laitemäärien, kuin maantieteen osalta
• Verkossa tulee olla integroitu tietoturva
• Verkon läpi kulkeva liikenne pitää pystyä näkemään
• Verkko on yksinkertainen ja helposti hallittava

 

Näihin vaatimuksiin vastaa nykyaikainen Software Defined Network -tyyppinen verkkoratkaisu. SDN mahdollistaa korkean automaatioasteen, jonka avulla liiketoiminta saadaan pidettyä tyytyväisenä ja verkon ylläpito tehokkaana. SDN tuo mukanaan myös tietoturvaan ja näkyvyyteen liittyviä osioita, joiden avulla organisaation digitaalinen omaisuus on paremmassa suojassa.

Kuten hybridipilven osalta, olen myös täysin vakuuttunut, että perinteinen tietoliikenneinfrastruktuuri lähiverkkojen (LAN/WLAN), laajaverkon (WAN) ja konesaliverkon (DC) kulkee ripeällä tahdilla kohti SDN-pohjaista teknologiaa. Tämä on edellytys sille, että infrastruktuuri pystyy palvelemaan kaikilla tasoilla organisaation digitalisaatiohankkeiden esille nostamia tarpeita.

Artikkelin kirjoittaja, Aki Anttila, toimii Infrastruktuurievankelistana Elisa Santa Monicalla.

Lähteet:

(1): https://www.etasku.fi/blogi/digitalisaatio/

(2): https://www.gartner.com/it-glossary/digitalization