Muistan vieläkin sen tilanteen miten päädyin hankkimaan ensimmäisen älypuhelimeni. Mieheni (silloinen poikaystäväni) oli jo aikapäiviä sitten hankkinut ensimmäisen älypuhelimensa, ja hän valisti että minunkin kannattaisi sellainen hankkia.
Muistan hyvin elävästi miten pohdin että en oikein osaa kuvitella sellaista tilannetta että tarvitsisin internetiä liikkuessani jossakin tien päällä, minulle riitti oikein hyvin että pystyin klikkailemaan People-magazinen ja muiden juorulehtien sivut auki oman kotini rauhassa. Mikä visionääri olinkaan! Onneksi maailmankaikkeus ei ollut antanut yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehitystä yksinomaan minun tehtäväkseni.
Maailma on muuttunut noista ajoista monella tapaa. Monet täysin perinteisetkin alat hyödyntävät nykyään erilaisia digitaalisia apulaitteita. Nuohoaminen on edelleen fyysistä työtä, sitä on vaikea automatisoida tai sähköistää. Samoin liikenteessä itsenäisesti operoivat rekka-autot ovat vielä melko kaukana tulevaisuudessa. Usein työtehtävät otetaan kuitenkin vastaan ja kuitataan suoritetuksi mobiilipäätelaitteelta, työntekijän työturvallisuutta voidaan parantaa hänen sijaintitietojaan seuraamalla ja liikkuvaan työhön yhdistettävän sensoritekniikan määrä kasvaa hyvin nousujohteisella käyrällä.
Maailman ja työtehtävien digitalisaatio on väistämätöntä, ja kuten kokemuksesta on havaittu, selkeästi elämää helpottavaa. Loppukäyttäjän näkökulmasta töiden digitalisaatio on varmasti (ennakkoluuloista selviämisen jälkeen) pääpiirteittäin positiivinen ja työtä tehostava asia. Mutta miten tämä muutos näkyy tietoliikenneverkkojen hallinnoinnin näkökulmasta? Nuohoajan työtablettia tuskin on hankittu iltapäivälehtien selailuun, vaan sillä on arvatenkin tarkoitus päästä kiinni työn tekemiselle välttämättömiin, usein yritysverkossa asuviin sovelluksiin. Millainen verkko taas palvelee tätä käyttötarkoitusta parhaiten?
Jos tarkoitus olisi tosiaan vain selailla iltasanomia, toimisi internetin yli liihotteleva verkkoliittymä varmasti parhaiten. Nyt kun kyseisellä työtabletilla pitää pystyä liittymään palveluun, missä asuvat myös yrityksen usein varjelluimmat salaisuudet, täytyy kuitenkin harkita tarkemmin miten se oikein kannattaa tehdä. Internetin yli tulevat liittymät ilman järeitä tunnelointeja ja palomuurauksia saattavat olla tässä kontekstissa usein turvattomia. Toisaalta normaalissa tietotyöläisen arjessa kryptatut ja tupla-autentikoidut VPN-yhteydet ovat yleensä lyömättömät, mutta onko se joissakin dataluokissa ylimitoitettua?
Eräs luonteva ratkaisu tällaiseen liikkuvaan, puoliksi digitalisoidun ammattiryhmän käyttötarkoitukseen voisi olla suljetun mobiiliverkon läpi kulkeva liikennemuoto. Käyttömukavuudeltaan tämä APN-pohjainen (Access Point Name) tiedonsiirtomuoto on selvästi VPN-verrokkiaan kevyempi, mutta suojaukseltaan kuitenkin puhdasta internetpohjaista liikennettä tietoturvallisempi. APN-verkossa data kulkee salattuna mobiilidatana asiakaskohtaisen suljetun verkon yli, ja liittymäpinta yritysverkon palveluihin luodaan Mobile Gateway- nimisen oven kautta.
SIM-kortillinen APN-mobiililaite voidaan suojata kuten mikä tahansa mobiililaite esimerkiksi käyttäjätunnuksella ja salasanalla tai vaikkapa kasvojen tai sormenjäljen tunnistuksella. Lisää suojausta haluttaessa voidaan sisäverkkoon yhdistymiseen lisätä palomuuri, johon voidaan määritellä hyvinkin täsmälliset säännöt, mihin laitteisiin ja sovelluksiin APN-verkosta pääsee liittymään.
Verkkojen valinta voi tuntua pintapuolisella vilkaisulla triviaalilta päätökseltä, mutta oikeanlaisella tietoliikenneverkolla voi merkittävästi parantaa työntekijän käyttökokemaa sekä tehostaa työnteon laatua. 5G:n laajentumisen myötä uusien käyttötapauksien määrä tulee lisääntymään merkittävästi myös APN-verkkojen osalta. Kokenut ammattilainen pystyy tunnistamaan verkkotarpeen erilaisten käyttötapausten takana ja auttaa asiakasta valitsemaan juuri sellaisen verkon, joka palvelee asiakkaan liiketoiminnan tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla.
Lue lisää APN-verkosta ja Mobile Gateway:stä >
Kaikki artikkelitKirjoittanut
