Monella toimialalla toimituskyky häiriötilanteessa on noussut yhtä tärkeäksi kilpailutekijäksi kuin hinta, tehokkuus tai teknologia. Yhä useammin kilpailukyky ratkaistaan sillä, kuinka pitkään yritys pystyy jatkamaan toimituksiaan, tuotantoaan ja asiakaspalveluaan häiriön aikana.

Kun Punaisenmeren liikenne häiriintyi vuoden 2024 aikana, merkittävä osa Aasiasta Eurooppaan kulkevasta meriliikenteestä siirtyi kiertämään Afrikan Hyväntoivonniemen kautta. Käytännössä tämä pidensi kuljetusaikoja keskimäärin vähintään kymmenellä päivällä ja nosti konttikuljetusten hintoja nopeasti. Vaikutukset näkyivät suomalaisissa yrityksissä viivästyvinä komponenttitoimituksina, muuttuneina tuotantosuunnitelmina, varaosien uudelleenpriorisointina ja kasvavana paineena sitoa pääomaa varastoihin.

Hormuzinsalmen merkitys näkyy samalla tavalla yritysten arjessa, vaikka maantieteellinen etäisyys Suomeen on pitkä. Noin neljännes maailman meriteitse kuljetettavasta öljystä kulkee edelleen Hormuzinsalmen kautta. Jokainen alueen vakava häiriö näkyy nopeasti energian hinnassa, kuljetuskustannuksissa ja merivakuutuksissa. Vaikutus ei jää energia-alaan. Se siirtyy logistiikkaan, tuotannon kustannusrakenteeseen ja lopulta yritysten katteisiin.

Taiwanin merkitys puolijohdeteollisuudessa konkretisoitui koronapandemian aikana tavalla, jota moni yritys ei ollut aiemmin pysähtynyt arvioimaan. Taiwan vastaa edelleen yli 60 prosentista maailman puolijohteiden sopimusvalmistuksen arvosta ja yli 90 prosentista kaikkein edistyneimpien sirujen valmistuksesta. Tämä näkyi Euroopassa ja Suomessa automaatiolaitteiden, verkkolaitteiden, palvelimien ja teollisuuden varaosien toimitusajoissa. Investointeja siirrettiin kuukausilla, huoltokatkoja pidennettiin ja uusien tuotantolinjojen käyttöönotto viivästyi, koska yksittäistä komponenttia ei saatu toimitettua.

Fyysisen ja digitaalisen toimitusketjun raja katoaa

Samalla yritysten riippuvuus digitaalisista toimitusketjuista on kasvanut nopeasti. Monessa organisaatiossa tuotanto, logistiikka, asiakaspalvelu ja päivittäinen päätöksenteko nojaavat ulkoisiin pilvipalveluihin, identiteetinhallintaan, ohjelmistointegraatioihin ja ylläpitokumppaneihin tavalla, joka ei aina näy johdon riskikuvassa.

Fyysisen ja digitaalisen toimitusketjun välinen raja on käytännössä kadonnut. Yhden ohjelmistotoimittajan häiriö voi pysäyttää toimituksia yhtä nopeasti kuin sataman sulkeutuminen tai kriittisen komponentin puuttuminen.

Viime vuosina olen keskustellut monen kollegan kanssa toimitusketjujen riippuvuuksista ja vasta häiriötilanteissa esiin nousevista yllätyksistä. Monella on edelleen hyvin konkreettisia esimerkkejä korona-ajalta. Yksittäisen komponentin toimitus keskeytyi, vaihtoehtoista toimittajaa ei löytynyt nopeasti ja samalla huomattiin, kuinka vähän näkyvyyttä yrityksellä todellisuudessa oli toimitusketjunsa kriittisiin riippuvuuksiin.

Keskeinen kysymys on, onko häiriöistä otettu lopulta riittävästi opiksi?

Kesän 2024 CrowdStrike-häiriö teki riippuvuuksista näkyviä poikkeuksellisen konkreettisesti. Yhden teknologiatoimittajan virheellinen ohjelmistopäivitys vaikutti arviolta 8,5 miljoonaan Windows-laitteeseen maailmanlaajuisesti. Vaikutukset näkyivät lentoliikenteessä, logistiikassa, pankkipalveluissa, vähittäiskaupassa, terveydenhuollossa ja tuotantoympäristöissä. Lentoyhtiöt peruivat lentoja, osassa satamia ja terminaaleja toiminta hidastui ja asiakaspalveluissa siirryttiin manuaalisiin toimintamalleihin.

CrowdStrike-tapaus osoitti samalla jotain laajempaa. Muutaman globaalin teknologiatoimittajan varaan on käytännössä rakennettu suuri osa yritysten päivittäisestä toiminnasta tavalla, jota moni johto ei ollut arvioinut liiketoimintariskinä. Yrityksen toiminta voi häiriintyä myös silloin, kun kyberhyökkäys kohdistuu sen kumppaniin, ohjelmistotoimittajaan tai palveluntuottajaan. Ylläpitoyhteydet voidaan joutua sulkemaan, identiteetinhallinta voi olla poissa käytöstä ja tuotannon integraatiot voivat lakata päivittämästä tilaustietoja. Johdolle kyse on toimituskyvystä, ei vain tietoturvasta.

Tieto26-harjoitus auttaa tunnistamaan toimitusketjun piilevät riippuvuudet

Ratkaisevaksi tekijäksi nousee kyky luottaa siihen, että toimittaja pystyy jatkamaan toimituksia myös häiriötilanteessa. Moni johto tietää tarkasti, mitä ostetaan, keneltä ostetaan ja millä hinnalla ostetaan. Harvempi pystyy vastaamaan nopeasti siihen, mistä kriittiset komponentit todellisuudessa tulevat, kuinka nopeasti toimittaja palautuu vakavasta häiriöstä tai mitä tapahtuu, jos kriittinen toimittaja katoaa kuukausiksi tai pysyvästi.

Moni yritys havahtuu kriittisiin riippuvuuksiinsa vasta, kun ensimmäinen tärkeä toimitus jää tulematta. Olen huomannut, että toimitusketjun kriittisimmät riippuvuudet löytyvät usein paikoista, joita organisaatio ei ole koskaan joutunut testaamaan käytännössä.

Juuri tästä syystä Tieto26-harjoitus on ajankohtainen ja Elisa on siinä myös mukana. Tieto26:ssa harjoitellaan yritysten ja toimitusketjujen toimintaa tilanteessa, jossa normaali toimintamalli ei enää riitä. Yritykset ovat pitkään harjoitelleet yksittäisiä teknisiä häiriöitä tai rajattuja poikkeamia. Todelliset tilanteet eivät kuitenkaan noudata organisaatiorajoja. Häiriö yhdessä osassa toimitusketjua leviää nopeasti logistiikkaan, tuotantoon, asiakaspalveluun ja johtamiseen.

Todellisissa häiriöissä toimittajilta tulee ristiriitaisia arvioita ja päätöksiä joudutaan tekemään keskeneräisen tiedon varassa. Myynti tarvitsee vastauksia asiakkaille, tuotanto odottaa päätöksiä ja logistiikka yrittää löytää vaihtoehtoisia reittejä. Käytännössä johto joutuu ratkaisemaan, mitä toimituksia jatketaan, mitä asiakkaille luvataan, milloin kapasiteettia siirretään ja milloin korkeammat kustannukset hyväksytään toimituskyvyn turvaamiseksi. Näissä tilanteissa ratkaisee se, kuinka nopeasti johto pystyy tekemään päätöksiä yhdessä toimittajien, logistiikan ja asiakkaiden kanssa.

Tieto26:n keskeinen arvo syntyy juuri tästä. Harjoitus auttaa yrityksiä tunnistamaan ne riippuvuudet, jotka normaalitilanteessa jäävät helposti näkymättömiin. Samalla yritykset rakentavat nopeampaa päätöksentekokykyä, parempaa näkyvyyttä toimitusketjun todellisiin riippuvuuksiin ja vahvempaa luottamusta verkostonsa sisällä.

Seuraavan vuosikymmenen voittajia eivät välttämättä ole tehokkaimmat yritykset. Voittajia ovat yritykset, jotka pystyvät jatkamaan toimituksia myös silloin, kun kilpailijoiden toimitusketjut alkavat pysähtyä.