Kristillisdemokraattien toinen varapuheenjohtaja, entinen kansanedustaja ja tekniikan tohtori Sauli Ahvenjärvi kirjoitti Uusi Suomi -lehden Puheenvuoro-palstalla maanantaina 12.10. mielipidekirjoituksen otsikolla: Koodausta kaikille lapsille? Nyt höynäytetään ja kunnolla!
Arvon varapuheenjohtaja, olen kanssanne eri mieltä.
1970-luvun lopun lapsena tietotekniikka on noussut elämässäni esiin varhaisemmassa vaiheessa kuin parikymmentä vuotta vanhemmalla Ahvenjärvellä. Täten perspektiivini asiaan on erilainen. Ja vaikka työskentelen teknologia-alalla, en yritä edes väittää ymmärtäväni tämän päivän lasten, näiden diginatiivien, perspektiiviä ja ajatuksia.
Sen sijaan haluan antaa meille aikuisille toisenlaisen kuvan koodauksen tai tarkemmin ohjelmoinnin merkityksestä.
Minusta ongelman ydin löytyy sanojen tieto ja äly käytöstä. Tietokoneet, tietotekniikka, älypuhelimet ja älytelevisiot ovat vinouttaneet niin lasten kuin monien aikuisten ajattelua suuntaan, jossa älykkyys liitetään voimakkaasti juuri laitteisiin.
Todellisuudessa yksikään elämämme täyttävistä laitteista, autoista mikroaaltouuneihin, ei selviä ilman ohjelmointia ja laitteet ohjelmoineiden ihmisten älyä.
Ilman ohjelmointia kaikki elektroniikka on tyhmää ja hyödytöntä.
Ohjelmoinnin opetuksen tuominen peruskoulun uuteen opetussuunnitelmaan on saanut osakseen niin kiitosta kuin kritiikkiä. Uskon, että jälkimmäisen kohdalla kyse on paljolti kyse siitä, että ohjelmointia ajatellaan vanhakantaisesti. Itsekin olen niin koulussa kuin opiskellessa saanut tutustua erilaisten ohjelmointikielten yksityiskohtiin ja syntaksiin, mikä on usein sekä turhauttavaa että vaikeaa.
Ahvenjärvi kirjoittaakin: ”Koodaaminen on vaativaa hommaa, eikä hyväksi koodaajaksi tulla kuin määrätietoisen opiskelun, kovan työn ja pitkän kokemuksen kautta.”
Olen toki samaa mieltä, mutta ei kaikista koululaisista suinkaan tule tehdä ohjelmoijia. Sen sijaan kyse on digitalisoituvan maailmamme ymmärtämisestä. Siis yleissivistyksestä.
Ahvenjärven omin sanoin kirjailija, joka keksii dekkarin juonen, on tärkeämpi kuin kääntäjä, joka kääntää kirjan suomen kielelle. Esineiden internetin kynnyksellä me tarvitsemme koululaisia, nuoria ja tulevia työntekijöitä, jotka ymmärtävät laitteiden ja verkon toimintaa yleisellä tasolla riittävän hyvin. Tämän ymmärryksen avulla he voivat innovoida suomalaiseen tarinaamme uusia lukuja – uusia menestystuotteita ja -palveluita.
Oheisen kuvan iloiset koululaiset Peppi Seppänen ja Alli Penttilä osallistuivat 13.–14.10. Tampereella järjestämäämme digikouluun, jossa ohjelmoinnin perusteita ja erityisesti ohjelmoinnissa tarvittua loogista ajattelua harjoiteltiin helpolla Tynker-nimisellä tablet-sovelluksella.
Muiden osallistujien tavoin Peppi ja Alli osallistuivat digikouluun omasta vapaasta tahdostaan ja vieläpä koulujen loma-aikana. Kahden päivän työn tuloksena he saivat valmiiden kännykkäpelien vaihtoehdoksi luotua aivan ikiomat pelit. Ilman ainoankaan koodirivin kirjoittamista.
Nykyaikainen koodaus ei ole lainkaan niin harmaata kuin digikriitikot antavat ymmärtää. Meidän aikuisten on syytä päivittää tietojamme ja mielipiteitämme muuttuvan maailman mukana.
Jatkuvasti.
Lue myös
Onnistuuko Suomi hyödyntämään IoT-huuman?
Asiakaskokemuksen kehittämisellä puhtia Aseman Lasten toimintaan
Oppilaitosten suljetut 5G-verkot ovat tärkeitä testialustoja
Kaikki artikkelit